torstai 31. toukokuuta 2012

Kissahumala ja Playstation

Muistaako kukaan enää pleikkari ykköstä ja Crash Bandicootia? Hain meidän vanhan pleikkarin ja ekat Tomb Raider ja Crash pelit äitiltä ja iskältä ja oon innoissani! Täytyy kyllä tunnustaa kasvaneensa sen verran, että kaunis ilma ja ulkoilu voittaa vielä sisällä pelaamisen, mutta sadepäivää odotellessa..

Kissa on ollut varsinainen riiviö pari päivää, huutaa kuin syötävä ja kaikki eleet on kuin suoraan Simon`s Catilta. Itse nukun kuin tukki, en heräisi vaikka kolmas maailmansota alkaisi meidän olkkarissa, ja tästä syystä uskon että kissa käyttäytyy öisin moitteettomasti. Mies kuitenkin väittää toista, joten eilen ennen nukkumaanmenoa suihkin ilman täyteen kissanminttua. Käytän sitä tosi harvoin, ja se todella toimii. Kissa on kuin kunnon kekkulissa muutaman minuutin nuuhkimisen jälkeen, hieman hoippuu mutta kehrää tyytyväisenä. Ja ilmeisesti sammui humalaisen uneen, koska mies kertoi ettei kissojen yötä ollut havaittavissa. Kaikki siis voittivat, koska en havainnut edes pientä krapulaa meidän humalikolla.

Projekti bikinikunto edistyy. Oon vetänyt juoksulenkkejä ja käynyt salilla ja ravannut portaita ylös-alas kuin Rocky. Olen myös pyöritellyt hulavannettani aktiivisesti. Samaa tahtia vielä kaksi viikkoa niin eiköhän sitä kehtaa kulkea rannalla.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Se bikinikunto..

Siis tavoitteena. Olin lapsena taitava pyörittämään hulavannetta. No, nyt viisitoista vuotta myöhemmin nukketalo palaa takaisin, eli tarkoitus on tehdä tätä innolla eikä otsa rypyssä. On tietty vaan mukava sattuma että painavan vanteen pyörittäminen on erinomaista vatsalihastreeniä..
Mulla on just tällainen, mut oranssin tilalla tietty pinkkiä...

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Bikinikesä here I come!

Piiiitkä tauko ja ny taas sorvin ääressä. Ostin huippumakeen kukkamekon Thailandia varten, ja tietty tulevaa suomen suvea silmällä pitäen myös. Vajaa pari kuukautta aikaa treenata itteni bikinikuntoon, lenkkikausi on jo korkattu ja yritän tehdä kotona sen mitä pystyn kättä rasittamatta.

Tässä bikinikroppaa meikäläisen makuun:


Heidi Klum ei kuulu suosikkimalleihini, mutta katsokaa mikä vatsa:
Ja Lindsay Lohanin supersöötin bikinit:
Tällainen esimerkki motivoi, ja se fiilis lenkin jälkeen kun ei meinaa saada henkeä, koska olo on niin upea, että sitä on vaikea kestää. Liikunta on parasta huumetta, tosiaan. Endorfiinit stimuloivat samoja reseptoreja kuin opiaatit, mutta ovat sata kertaa kovempi juttu.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Hämäysposeeraukset

Rakastan katsoa muotilehtiä- ja katalogeja. Voin tuntikausia selata lehtiä ja seikkailla nettisivuilla. Äsken tässä katselin Espiritin upeaa naisten mallistoa ja teki mieli samantien painua liikkeeseen ja ostaa suunnilleen koko puoti tyhjäksi. Minä en ole nettishoppailija. (Okei, kerran otin riskin ja tilasin upealta näyttävän CK:n mekon, ja upea se olikin, kuin juuri minulle tehty, täysin oikea koko.)

Minulla on sellainen vartalo, että löydän helposti sopivat vaatteet ja kengät ja yleensä oma kokoni on myös sovittamissani vaatteissa lukeva koko. Mutta sovittaessa vasta tiedän sopiiko vaate minulle, ja vastaako se edes etäisesti sitä miltä se näytti mallin päällä. On nimittäin olemassa varsinaisia turhakevaatteita, kuin pelkkään poseeraamiseen tarkoitettuja. Näyttävät hyvältä jos seisot siinä poseerausasennossa, lantio taipuneena, paino toisella jalalla ja toinen olkäpää alempana. Seksikäs mutrusuu ja vähän pörröiset hiukset. Täydellistä. Sitä vain tuppaa meikäläiset tekemään muutakin kuin seistä tököttää ihmisten ihasteltavana, ja tämä täydellinen vaate ei kelpaa kuin yöpuvuksi.
You know what I mean?


Ps:kengistä en ole yhtä ennakkoluuloinen. Olen tilannut jopa yhdet (tyytyväinen tulokseen, jeeij!), mutta mitä mieltä olette, voiko kokoihin näin yleensä ottaen luottaa? Jos tilaan ne kolmekasin kengät, onko mahdollisuus saada ne oikeasti lähempänä 100 kuin 50 % ?

Ps2: ne hämyposeeraukset kannattaa kyllä itsekin hyödyntää valokuvia otettaessa. Leena Sarvi ei ollut aivan väärässä, vaikka ajatus valokuvaan onnistumis tunnista olikin alkuun huvittava.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Täydelliset naiset, osa 2

Huomenta!

Olen tässä koko aamun etsiskellyt netistä meikki -ja kampausvinkkejä jotka sopisi omille kasvoille. Tietysti eksyin keskustelupalstoille jossa raivokkaasti taistellaan omien näkemyksien puolesta jotka ovat niitä ainoita oikeita. Niinkuin olen kertonut, oma naisihanne (sitä Mila Kunista lukuunottamatta) on jotenkin väkevämpi, karumpi ja seksikkäämpi kuin yleinen kauneuskäsitys. Minuun jotenkin usein vetoaa kasvojen jokin silmiinpistävä ominaisuus tai epäkohta. Pidän myös hieman peikon tai keijukaisen näköisistä naisista. Yleinen kauneuskäsitys kun on suurinpiirtein tällainen: ovaalit kasvot, suuret silmät, pieni nenä, täyteläiset huulet ja siro leuka.

Kun luen omat tekstini jälkikäteen, huomaan selvän ulkonäkökriisini. Minua ei pelasta hoikka ja urheilullinen kroppani, koska en ole tyytyväinen kasvoihini. Kuitenkaan en olisi valmis vaihtamaan. Hullua, eikö? Lapsena muistan äitini esittäneen minulle kysymyksen kun itkin jostain ulkonäköön liittyvästä. Kuvitellaan, että elämä olisi säkki jokaisen selässä. Jokaisella meillä on oma säkkimme ja vain me tiedämme sen koko sisällön. Olisinko valmis vaihtamaan osia sen superkaunottaren kanssa jonka ulkonäköä silloin kadehdin? Saisin sen ihanat kauniit kasvot, mutta myös sen säkin josta minulla ei ole aavistustakaan mitä kaikkea se voikaan sisältää.



                                                          
                                                                        Vaihtaisitko?