Työvaatteet, hot or not?

Mitä tehdä kun aamulla heräät silmät tulipunaisina, vuotavina, turvonneina ja kirvelevinä? Et mitään, tietystikään. Peitto takaisin korville ja unia näkemään. Entä kun silmätulehdus on krooninen ja lähtö töihin edessä? Sääntö numero yksi: keskity kaikkeen muuhun. Heleä iho ja rajatut sekä punatut huulet pelastavat paljon ja toimivat katseenvangitsijoina vuotavista silmistä muihin kasvojen osiin. Tämän lisäksi edellämainittu toimii minulla hyvänä vaihteluna yleensä hallitsevan silmämeikin sijaan. Sääntö numero kaksi: hymyile, tykaverit, eivätkä varsinkaan mahdolliset asiakkaat kehtaa kummastella ulkonäköäsi ainakaan ääneen kun hymyilet säteilevästi kaikille ja käyttäydyt kuin kaikki olisi normaalisti. Tässä muuten neuvo jonka antajana olen varsin hyvä, toteuttajana useimmiten kelvoton. Mutta niinhän se on, jos jokainen noudattaisi hyviä neuvojaan joita toisille jakaa, maailma olisi paljon miellyttävämpi paikka elää.

Mitä mieltä olette työvaatteista? Helpotus vai pakollinen paha? Itse pidän siitä että omassa työssäni meillä on ne työunivormut, jotka riisuessaan voi jättää myös työpäivän taakse (mistäköhän tämänkin keksin?). Lisäksi säästän aikaa siinä, etten joudu miettimään mitä pukisin päälle töihin, vaan riittää että pidän vaatteeni puhtaina ja silitettyinä. Pelivaraa omaan tyyliin ei juuri jää, mutta toisaalta on mukavan haasteellista miettiä niitä pieniä jujuja joilla piristää samaa asua päivästä toiseen. Nuorepana logiikkani vaati koulupukuja kaikille, syystä että lapsia ei kiusattaisi ainakaan vaatteiden takia. Ajattelin että köyhillä olisi helpompaa jos vaatteet eivät huutaisi räikeästi luokkaerosta. Myöhemmin opin, että varallisuuden huomaa aivan muista asioista kuin siitä mitä päällä on.

Ps: Vaikka pidän työvaatteistani, olen tyytyväinen ettei työasuuni kuulu sellaista poveen kiinnitettävää nimikylttiä

Hautajaiskoltun piristys systerin päällä