Kissahumala ja Playstation

Muistaako kukaan enää pleikkari ykköstä ja Crash Bandicootia? Hain meidän vanhan pleikkarin ja ekat Tomb Raider ja Crash pelit äitiltä ja iskältä ja oon innoissani! Täytyy kyllä tunnustaa kasvaneensa sen verran, että kaunis ilma ja ulkoilu voittaa vielä sisällä pelaamisen, mutta sadepäivää odotellessa..

Kissa on ollut varsinainen riiviö pari päivää, huutaa kuin syötävä ja kaikki eleet on kuin suoraan Simon`s Catilta. Itse nukun kuin tukki, en heräisi vaikka kolmas maailmansota alkaisi meidän olkkarissa, ja tästä syystä uskon että kissa käyttäytyy öisin moitteettomasti. Mies kuitenkin väittää toista, joten eilen ennen nukkumaanmenoa suihkin ilman täyteen kissanminttua. Käytän sitä tosi harvoin, ja se todella toimii. Kissa on kuin kunnon kekkulissa muutaman minuutin nuuhkimisen jälkeen, hieman hoippuu mutta kehrää tyytyväisenä. Ja ilmeisesti sammui humalaisen uneen, koska mies kertoi ettei kissojen yötä ollut havaittavissa. Kaikki siis voittivat, koska en havainnut edes pientä krapulaa meidän humalikolla.

Projekti bikinikunto edistyy. Oon vetänyt juoksulenkkejä ja käynyt salilla ja ravannut portaita ylös-alas kuin Rocky. Olen myös pyöritellyt hulavannettani aktiivisesti. Samaa tahtia vielä kaksi viikkoa niin eiköhän sitä kehtaa kulkea rannalla.

Se bikinikunto..

Siis tavoitteena. Olin lapsena taitava pyörittämään hulavannetta. No, nyt viisitoista vuotta myöhemmin nukketalo palaa takaisin, eli tarkoitus on tehdä tätä innolla eikä otsa rypyssä. On tietty vaan mukava sattuma että painavan vanteen pyörittäminen on erinomaista vatsalihastreeniä..

Mulla on just tällainen, mut oranssin tilalla tietty pinkkiä...

Bikinikesä here I come!

Piiiitkä tauko ja ny taas sorvin ääressä. Ostin huippumakeen kukkamekon Thailandia varten, ja tietty tulevaa suomen suvea silmällä pitäen myös. Vajaa pari kuukautta aikaa treenata itteni bikinikuntoon, lenkkikausi on jo korkattu ja yritän tehdä kotona sen mitä pystyn kättä rasittamatta.

Tässä bikinikroppaa meikäläisen makuun:

Heidi Klum ei kuulu suosikkimalleihini, mutta katsokaa mikä vatsa:

Ja Lindsay Lohanin supersöötin bikinit:

Tällainen esimerkki motivoi, ja se fiilis lenkin jälkeen kun ei meinaa saada henkeä, koska olo on niin upea, että sitä on vaikea kestää. Liikunta on parasta huumetta, tosiaan. Endorfiinit stimuloivat samoja reseptoreja kuin opiaatit, mutta ovat sata kertaa kovempi juttu.

Hämäysposeeraukset

Rakastan katsoa muotilehtiä- ja katalogeja. Voin tuntikausia selata lehtiä ja seikkailla nettisivuilla. Äsken tässä katselin Espiritin upeaa naisten mallistoa ja teki mieli samantien painua liikkeeseen ja ostaa suunnilleen koko puoti tyhjäksi. Minä en ole nettishoppailija. (Okei, kerran otin riskin ja tilasin upealta näyttävän CK:n mekon, ja upea se olikin, kuin juuri minulle tehty, täysin oikea koko.)

Minulla on sellainen vartalo, että löydän helposti sopivat vaatteet ja kengät ja yleensä oma kokoni on myös sovittamissani vaatteissa lukeva koko. Mutta sovittaessa vasta tiedän sopiiko vaate minulle, ja vastaako se edes etäisesti sitä miltä se näytti mallin päällä. On nimittäin olemassa varsinaisia turhakevaatteita, kuin pelkkään poseeraamiseen tarkoitettuja. Näyttävät hyvältä jos seisot siinä poseerausasennossa, lantio taipuneena, paino toisella jalalla ja toinen olkäpää alempana. Seksikäs mutrusuu ja vähän pörröiset hiukset. Täydellistä. Sitä vain tuppaa meikäläiset tekemään muutakin kuin seistä tököttää ihmisten ihasteltavana, ja tämä täydellinen vaate ei kelpaa kuin yöpuvuksi.

You know what I mean?

Ps:kengistä en ole yhtä ennakkoluuloinen. Olen tilannut jopa yhdet (tyytyväinen tulokseen, jeeij!), mutta mitä mieltä olette, voiko kokoihin näin yleensä ottaen luottaa? Jos tilaan ne kolmekasin kengät, onko mahdollisuus saada ne oikeasti lähempänä 100 kuin 50 % ?

Ps2: ne hämyposeeraukset kannattaa kyllä itsekin hyödyntää valokuvia otettaessa. Leena Sarvi ei ollut aivan väärässä, vaikka ajatus valokuvaan onnistumis tunnista olikin alkuun huvittava.

Täydelliset naiset, osa 2

Huomenta!

Olen tässä koko aamun etsiskellyt netistä meikki -ja kampausvinkkejä jotka sopisi omille kasvoille. Tietysti eksyin keskustelupalstoille jossa raivokkaasti taistellaan omien näkemyksien puolesta jotka ovat niitä ainoita oikeita. Niinkuin olen kertonut, oma naisihanne (sitä Mila Kunista lukuunottamatta) on jotenkin väkevämpi, karumpi ja seksikkäämpi kuin yleinen kauneuskäsitys. Minuun jotenkin usein vetoaa kasvojen jokin silmiinpistävä ominaisuus tai epäkohta. Pidän myös hieman peikon tai keijukaisen näköisistä naisista. Yleinen kauneuskäsitys kun on suurinpiirtein tällainen: ovaalit kasvot, suuret silmät, pieni nenä, täyteläiset huulet ja siro leuka.

Kun luen omat tekstini jälkikäteen, huomaan selvän ulkonäkökriisini. Minua ei pelasta hoikka ja urheilullinen kroppani, koska en ole tyytyväinen kasvoihini. Kuitenkaan en olisi valmis vaihtamaan. Hullua, eikö? Lapsena muistan äitini esittäneen minulle kysymyksen kun itkin jostain ulkonäköön liittyvästä. Kuvitellaan, että elämä olisi säkki jokaisen selässä. Jokaisella meillä on oma säkkimme ja vain me tiedämme sen koko sisällön. Olisinko valmis vaihtamaan osia sen superkaunottaren kanssa jonka ulkonäköä silloin kadehdin? Saisin sen ihanat kauniit kasvot, mutta myös sen säkin josta minulla ei ole aavistustakaan mitä kaikkea se voikaan sisältää.

                                                          
                                                                        Vaihtaisitko?

Valmistautuminen maailmanvalloitukseen

Me lähdetään herran kanssa reissuun kesällä. Ollaan poissa kolmisen viikkoa tuolla itämailla ja olen innoissani. Aivan fiiliksissä. Mutta sain yhden ehdon noudatettavakseni. Ei mitään tavaraa ruumaan. Minulla kulkee jo arkenakin pohjattomassa laukussani monen kilon edestä tavaraa. Miten ihmeessä naisihminen pärjäisi ilman suurta selviytymisarsenaalia? Totuuden vuoksi myönnän, että olen pakannut aina liikaa. Joskus paljonkin. Mutta silti. Ensijärkytyksestäni toivuttuani päätin ottaa asian haasteena.

Saan siis ottaa matkalle repun/laukun/minkätahansapussukan joka mahtuu vaivatta cabiniin. Tänään käytiin muissa asioissa Budget Sportissa ja sieltähän uusi matkakumppanini löytyi. Tsekatkaas!

 

 Josko nyt saisin mahtumaan toisetkin tanssikengät :)

Blogien nousu ja uho

Lueskelin joutessani Saana Parviaisen blogia. Saanahan on näyttelijä-ohjaaja Jussi Parviaisen nuorikko, ja pari aiheutti suurta kohua avioitumalla 36:n vuoden ikäerosta huolimatta. Aikamoisen kiihkeää ja provokatiivista teksiä, mutta on järkyttävää nähdä miten kovia ihmiset ovat tuomitsemaan nimimerkin takaa. Kommentit mitä tämä Saana on saanut ovat hirveän julmia ja valtaosa täyttäisi kunnianloukkauksen merkit. Samanlaista suoranaista vihaa olen huomannut joskus lukiessani Johanna Tukiaisen blogin kommenttiosiota. Blogeilla pyritään julkisuuteen ja siitä on tietysti maksettava se hinta, että tulee luokattoman paljon scheissea niskaan, mutta pahimmat herjat tulevat lähes poikkeuksetta anonyymeilta. http://saanaparviainen.blogspot.com/

Tämä on mielestäni ilmiönä varsin kiinnostava, koko blogikulttuuri on. Itsellänikin oli tarkoitus perustaa tyhjänpäiväinen muotiblogi, mutta päädyn aina jaarittelemaan muista asioista vailla kuvia omista asuista ja hankinnoista. Olen itse seurannut blogiskeneä alusta asti, mutta en olisi uskonut, että tästä kehkeytyy näin valtava juttu. Seuraava ilmiö voisi olla vaikka julkiset radiokanavat blogikansan perustettavissa. Ympärivuorokautinen kamera on ajatuksena ahdistava, mutta tällaisena isoveli valvoo aikana en pitäisi mahdottomana meidän tavisten perustaa omaa elämää kuvaavaa big brotheria jota kiinnostuneet voisivat seurata avaamalla koneensa tai kännykkänsä.

Mitä luulette, tuleekohan hiljaisuus ja vaatimattomuus koskaan muotiin?

Hömppä loves action

Kateltiin miehen kanssa aika tuore hömppäleffa `Vain Seksiä`. Piinaavan tylsä elokuva, onneksi Film Townissa oli tuplatiistai ja tuon epäonnisen romanttisen komedian (minun valintani, ylläri) jälkeen meille jäi kunnon action mättö `Killer Elite`(ukon valinta). Tuo tappoleffa oli ihan jees, mutta täytyy sanoa, että suurimmat tuntemukset kummassakin leffassa sai juonen sijaan näyttelijöistä. Vain seksiä oli ylimitoitettu kuvaus siitä, miten fuckbuddy suhde saa romanttiset piirteet, hieman hankaluuksia ja onnellinen loppu. Näitä on paljon ja parempia. Timberlake on aina ollut mielestäni parempi näyttelijänä kuin laulajana, mutta tämän pätkän laiha pelastus oli kyllä super söpö Mila Kunis. Voiko olla upeampaa tyttöä? Roolihahmo ei ollut kovin vakuuttava, tällä ei oscareille pääsisi, mutta ne liikkeet, kasvot.. ihastuin Milaan jo Black Swanissa, ja tämän näyttelijättären takia voisin napata sieltä hyllystä leffan joka muuten jäisi katsomatta. Erikoista, koska harvoin vaikutun näin ihmisen ulkonäöstä. Uma Thurman edustaa omaa ihannettani naiskauneudesta, harvemmin ihastun näihin kauriinsilmäisiin typyköihin. Hyvällä omallatunnolla en voi suositella tätä hömppä pätkää, mutta Black Swan oli upea kaikin tavoin, kannattaa katsoa.

Toisen leffan silmän ilo ei onneksi ollut pelkästään de Niron varassa, koska häntä näytettiin aivan laittoman vähän. Supercool Jason Statham sen sijaan ihastutti ulkonäöllään ja kamppailutaidoillaan, koska roolihahmo oli tässäkin aika ohut. Upeassa kunnossa tuo Statham, ja Killer Elite oli juuri sellainen leffa jonka poika voi hakea vuokraamosta kun haluaa actionia ja tyttöystävälle leffa ei ole myöskään pelkästään tylsä kaksituntinen väkivaltaa ja nopeita autoa, koska Stathamia on ilo katsella tosi toimissa.

Täydelliset naiset

Huomaisimmeko kerrankin, ennen kuin alamme kadehtia kaverin tai julkkiksen upeita huulia/silmiä/rintoja, että se mikä tekee toisesta kauniin, ei passaa välttämättä itselle. Ohessa Marie Claire Australia Magazinen tehtailema kuva täydellisestä naisesta sen perusteella mitä tavalliset naiset hakevat kun menevät plastiikkakirurgille. Tuloksena pitäisi olla siis täydellisen näköinen nainen. Anteeksi vaan, mutta mikä minussa on vikana kun en syty yhtään? Natalie Portman on suloinen pienessä nenässään ja Anne Hathaway erikoisissa alaspäin laskevissa silmissään, mutta tämä kummitus vieressä ei hakkaa mielestäni kokonaista Annea tai Nataliea. Tehdyssä täydellisessä naisessa ei ole sitä särmää, mitä aidossa. Enää ei tyydytä huokailemaan marilynin ulkoasua, vaan poimitaan olemassa olevista parhaat ja yhdistellään ne. Ja tässä tekeleessä ei olla vielä puututtu vartaloon. Odotan masokistisella innolla kun seuraavaksi kehitetään pitkä, hoikka, muodokas, ruskettunut, naisellinen ja ennenkaikkea luonnollinen photoshopin taidonnäyte vartalosta johon meidän kaikkien tulee pyrkiä. Niin ja mainitsinhan, että koko paketin täytyy mahtua siihen 40:n kiloon. Nii.

Työvaatteet, hot or not?

Mitä tehdä kun aamulla heräät silmät tulipunaisina, vuotavina, turvonneina ja kirvelevinä? Et mitään, tietystikään. Peitto takaisin korville ja unia näkemään. Entä kun silmätulehdus on krooninen ja lähtö töihin edessä? Sääntö numero yksi: keskity kaikkeen muuhun. Heleä iho ja rajatut sekä punatut huulet pelastavat paljon ja toimivat katseenvangitsijoina vuotavista silmistä muihin kasvojen osiin. Tämän lisäksi edellämainittu toimii minulla hyvänä vaihteluna yleensä hallitsevan silmämeikin sijaan. Sääntö numero kaksi: hymyile, tykaverit, eivätkä varsinkaan mahdolliset asiakkaat kehtaa kummastella ulkonäköäsi ainakaan ääneen kun hymyilet säteilevästi kaikille ja käyttäydyt kuin kaikki olisi normaalisti. Tässä muuten neuvo jonka antajana olen varsin hyvä, toteuttajana useimmiten kelvoton. Mutta niinhän se on, jos jokainen noudattaisi hyviä neuvojaan joita toisille jakaa, maailma olisi paljon miellyttävämpi paikka elää.

Mitä mieltä olette työvaatteista? Helpotus vai pakollinen paha? Itse pidän siitä että omassa työssäni meillä on ne työunivormut, jotka riisuessaan voi jättää myös työpäivän taakse (mistäköhän tämänkin keksin?). Lisäksi säästän aikaa siinä, etten joudu miettimään mitä pukisin päälle töihin, vaan riittää että pidän vaatteeni puhtaina ja silitettyinä. Pelivaraa omaan tyyliin ei juuri jää, mutta toisaalta on mukavan haasteellista miettiä niitä pieniä jujuja joilla piristää samaa asua päivästä toiseen. Nuorepana logiikkani vaati koulupukuja kaikille, syystä että lapsia ei kiusattaisi ainakaan vaatteiden takia. Ajattelin että köyhillä olisi helpompaa jos vaatteet eivät huutaisi räikeästi luokkaerosta. Myöhemmin opin, että varallisuuden huomaa aivan muista asioista kuin siitä mitä päällä on.

Ps: Vaikka pidän työvaatteistani, olen tyytyväinen ettei työasuuni kuulu sellaista poveen kiinnitettävää nimikylttiä

Hautajaiskoltun piristys systerin päällä

Hello gorgeous!

Moi kaikki! Olen Milla, 24 vuotias vaatekaappiangstaaja. Pinnallisen puoleni tärkein tavoite on näyttää hyvältä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. En halua jäätyä, läkähtyä, enkä muutenkaan tuntea oloani epämukavaksi päälläni olevissa vaatteissa. Haluan, että minusta tuntuu hyvältä sen lisäksi, että näytän hyvältä.

Haluan tehdä selväksi muutaman seikan. Suomessa on todella kylmä talvi. Kylmä talvi vaatii lämpimät vaatteet. Talvivaatteissa ei ole yhtä helppoa näyttää hyvältä kuin kesähepeneissä. Pääkallokelillä korkokenkätyttö jättää jälkeensä kauniin ruumiin, maiharimimmi säilyy hengissä. Minä olen maiharimimmi joka lukee upeita muotiblogeja innokkaana, mutta ymmällään. Miten tytöt pärjäävät korkeissa nahkasaapikkaissaan, ilman pipoja ja burkhaa muistuttavia huivivirityksiä joita ilman en itse tule toimeen? Hyytyykö hymy kuvan ottamisen jälkeen, vai onko olemassa jokin superlämmittävä kokovartaloalusvaate joka takaa miellyttävän lämpöisen olon ja vapauden käyttää vaatteita joissa ei näytä michelin ukkelilta kun lämpömittari elää kolmenkympin kriisiä? Jos on, niin kertokaa minullekin mistä niitä saa, olkaa kilttejä. Siihen asti yritän kehittää hyvännäköistä michelin tyyliä.

Talvityyliä. Pipo on unohtunut kiireessä ja sen huomaa heti ilmeestä

Ja kuinka kukaan voi näyttää hyvältä kun ulkona on -30? No okei,

 koira.