Olen tässä koko aamun etsiskellyt netistä meikki -ja kampausvinkkejä jotka sopisi omille kasvoille. Tietysti eksyin keskustelupalstoille jossa raivokkaasti taistellaan omien näkemyksien puolesta jotka ovat niitä ainoita oikeita. Niinkuin olen kertonut, oma naisihanne (sitä Mila Kunista lukuunottamatta) on jotenkin väkevämpi, karumpi ja seksikkäämpi kuin yleinen kauneuskäsitys. Minuun jotenkin usein vetoaa kasvojen jokin silmiinpistävä ominaisuus tai epäkohta. Pidän myös hieman peikon tai keijukaisen näköisistä naisista. Yleinen kauneuskäsitys kun on suurinpiirtein tällainen: ovaalit kasvot, suuret silmät, pieni nenä, täyteläiset huulet ja siro leuka.
Kun luen omat tekstini jälkikäteen, huomaan selvän ulkonäkökriisini. Minua ei pelasta hoikka ja urheilullinen kroppani, koska en ole tyytyväinen kasvoihini. Kuitenkaan en olisi valmis vaihtamaan. Hullua, eikö? Lapsena muistan äitini esittäneen minulle kysymyksen kun itkin jostain ulkonäköön liittyvästä. Kuvitellaan, että elämä olisi säkki jokaisen selässä. Jokaisella meillä on oma säkkimme ja vain me tiedämme sen koko sisällön. Olisinko valmis vaihtamaan osia sen superkaunottaren kanssa jonka ulkonäköä silloin kadehdin? Saisin sen ihanat kauniit kasvot, mutta myös sen säkin josta minulla ei ole aavistustakaan mitä kaikkea se voikaan sisältää.
Vaihtaisitko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti